Kustaa Aadolfin kirkon kellotapulin seinässä on kuparilaatta, mistä näkee kahden nykyisen kirkon ja kahden aikaisemman kirkon sijainnin. Ensimmäinen kirkko sijaitsi nykyisestä kirkosta katsottuna hieman lännenpänä, lähempänä rantaa. Toinen kirkko taas hieman nykyistä kirkkoa etelämpänä. Nykyisen eli kolmannen kirkon paikkaa kuvaa suurin risti.
Ensimmäinen kirkko rakennettiin jo vuonna 1627, kun Iisalmen seurakunta perustettiin saman vuoden helmikuussa. Se erotettiin Tavinsalmen eli Kuopion seurakunnasta omaksi seurakunnaksi kuningas Kustaa II Aadolfin käskykirjeellä. Kirkon ensimmäinen kirkkoherra oli Niilo Pietarinpoika Roivainen eli Roiva. Iisalmen seurakunta ulottui laajalle alueelle, varhaisimmassa vaiheessa asukkaita oli vain noin 600. Silloin kirkkoherroilla todella oli työtä seurakuntansa paimentamisessa, sillä sekä seurakunnan taloudellinen että hengellinen puoli tarvitsivat kohennusta.
Ensimmäinen kirkko tuhoitui salaman sytyttämässä tulipalossa vuonna 1699. Tulipalosta saatiin pelastettua kaksi kynttiläkruunua, joista toisen oli lahjoittanut kirkolle kirkkoherra Heikki Hoffren ja hänen puolisonsa Elisabeth Carlander vuonna 1680. Toisen kruunuista lahjoitti kappalainen Johan Sinius Anna puolisonsa kanssa vuonna 1688. Nykyisin kynttiläkruunut ovat Kustaa Aadolfin kirkon pohjois- ja etelälehterien yläpuolella. Lisäksi ensimmäisen kirkon ajoilta on säästynyt Tukholmasta 1927 tuotu kirkonkello, joka on nähtävänä kirkkomuseossa.
Toinen kirkko rakennettiin heti ensimmäisen tuhouduttua vuonna 1700. Se oli muodoltaan ristikirkko. Kirkko rakennettiin kiireessä ja ilman ammattitaitoa, minkä vuoksi kirkosta tuli huonokuntoinen ja ahdas; osa seurakuntalaisista joutui seuraamaan jumalanpalvelusta kirkkomaalta. Kirkosta tuli myös hauras; lumi tuli katon rajasta sisään ja hellesäällä kirkon lattioiden alta lemusi kalman haju, sillä ajan tavan mukaan esimerkiksi kirkkoherrat haudattiin lattian alle. Toista kirkkoa korjattiin muun muassa vuonna 1738, mutta jo 1760-luvun alussa pohdittiin uuden kirkon rakentamista.
Kuningas Kustaa III antoi luvan nykyisen kustavilaisen ja ristinmallisen puukirkon rakentamiselle vuonna 1777. Samalla kuningas myönsi luvan käyttää kirkon nimessä poikansa kruununprinssi Kustaa IV Aadolfin nimeä. Kirkon rakentaminen ei kuitenkaan ollut mutkatonta, sillä alunperin kirkostamme piti tulla kivikirkko, mutta yöaikaan varastettiin sakastissa säilytetystä suuresta raudoitetusta, seitsenlukkoisesta puuarkusta kivikirkkoa varten kerätyt rahat ja hopeaesineet. Lisäksi kalkki- ja kivitavaraa ei ollut saatavissa. Esimerkiksi kalkki olisi pitänyt tuoda Oulusta asti ja 200 kilometriä olisi ollut 1700-luvun hevoskärryillä raskas rahtimatka. Pakottavista syistä siis myönnettiin lupa puukirkolle. Lisäksi puuta oli helposti saatavilla.
Kustaa Aadolfin kirkko valmistui vuonna 1779 ja se on Pohjois-Savon nykyisistä kirkkorakennuksista vanhin. Kirkko toimii vieläkin ympärivuotisesti seurakunnan toisena pääkirkkona yhdessä keskustassa sijaitsevan Pyhän ristin kirkon kanssa, joka rakennettiin kaupunkiseurakunnan kirkoksi vuonna 1934. ''Vanha kirkko'' toimi silloin maaseurakunnan kirkkona.
Kustaa Aadolfin kirkon kellotapuli sijaitsee kirkon pohjoispuolella. Kellotapulin
rakentamisvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta se on rakennettu toisen
kirkon aikoihin 1700-luvulla. Se on Iisalmen vanhimpana pidetty
kulttuurirakennus. Tunnettu kirkkomaalari Mikael Toppelius maalasi
kellotapulin vuonna 1756. Myöhemmin kellotapulia on korjailtu ja maalattu.
~Hille
(Lähteet: Iisalmen seurakunta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti