Kirkkomme urut

"Urkujen mahtava pauhu - soitto jylisi, humisi ja soi korkeassa holvistossa, täytti lehterit ja aaltoili kuoriin se hulvahti matalan ihmisjoukon yli - kirkkokansa yhtyi tuttuun virteen.''

Edeltävä kuvaus on iisalmelaissyntyisen kirjailijan Eino Säisän teoksesta ''Kylä elää'', joka on julkaistu vuonna 1972. Kirjailija kuvaa ''Epin kirkkorukouksessa'' omaa kotikirkkoaan. 

Kustaa Aadolfin kirkon urut ovat J.A. Zachriassenin valmistamat. Ne ovat vuodelta 1883, yhä käytössä, ne ovat tekijänsä parhaiten säilyneitä. Urkujen komea ulkoasu on uusgoottilainen. Tyylin tunnistaa ylöspäin kohoavista, koristeellisista koristuksista. Urkujen julkisivun on suunnitellut arkkitehti Sjöström.

Urkujen sointi on romantiikan ihanteiden mukainen ja alkuperäiset äänikerrat soivat kauniisti, tukevasti. Ainutlaatuista on, että kirkkomme uruissa on melodiverk-laite. Se on eräänlainen sooloäänikerta, joita rakennettiin vain muutamia kappaleita, eikä niitä ole missään muualla säilynyt. 

Urkuja on pidetty vanhanaikaisina jo 1930-luvulla, mutta niitä ei kuitenkaan ole suunnitelmista huolimatta vaihdettu. Muun muasssa 1960-luvulla urkuihin tehtiin äänikertamuutoksia. 1970- luvulla tehtiin myös muita korjauksia ja muutostöitä.Vuosina 2000 ja 2001 urut restauroitiin eli palautettiin alkuperäistä vastaavaan ulkoasuun ja esimerkiksi äänikertoja on nykyisin kahdeksantoista aikaisemman viidentoista sijasta. Urut otettiin virallisesti uudelleen käyttöön Palmusunnuntaina 8.4.2001.

Urkuparven lehterikaidetta koristavat viisi kaidemaalausta, joiden arvellaan olevat  kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen töitä, mutta tekijän on myös arveltu olevat ruotsalaissyntyisen koeistemaalarin Johan Fredrik Scheidermanin. Lahjakkaan Toppeliuksen on arveltu maalanneet taulut 14-vuotiaana olleessaan Iisalmessa rovasti Henrik Helsingiuksen vieraana. Urkuparven kaidemaalauksiin on maalattu Vanhan Testamentin aiheita, kuten Daavid ja Goljat, nukkuva Jakob ja leijonan kanssa taisteleva Simson. Samantapaisia kaidemaalauksia on myös pohjois- ja etelälehtereillä, joiden maalaukset esittävät Jeesuksen opetuslapsia.

Parvelta näkee hyvin alas kauniiseen kirkkosaliin, varsinkin vastapäisen kuoriosan. Urkuparvella on myös penkkirivejä, joten sinne voi kavuta seuraamaan toimituksia ja kuuntelemaan urkujen soittoa tai vaikka katsomaan läheltä esimerkiksi koristeellista kattofriisiä. Morsiusparitkin piiloutuvat vihkimisen jälkeen urkuparvelle johtavaan portaikkoon, kun odottavat kirkon tyhjenevän ja jännittävät pääovesta poistumista.

~ Hille

(Lähteet: Iisalmen seurakunta)